        |
Kuvat: Teemu Keränen |
Esittely Syyskuussa 1978 toteutui suuri haaveeni: oma koiranpentu. Tiibetinspanielityttö Paarmuskan Kolme vuotta myöhemmin kesäkuussa 1981 haimme Beautyn seuraksi suloisen cavalier kingchar-lesinspanielin pennun Tellu Tellervoisen Pieksämäeltä Vauhkosen perheeltä. Beauty ja Tellu olivat mitä parhaimmat kaverukset. Beauty oli johtaja ja Tellu seurasi ”pomoaan” uskollisesti kaikkialle. Kesämökillämme molemmat koirat olivat aina irti. Jos kukaan meistä lauman ihmisistä ei joskus ennättänyt lähteä lenkille koirien kanssa, Beauty ja Tellu lähtivät omatoimisesti läheiselle mökkitielle iltakävelylle. Jouduimme luopumaan 14-vuotiaasta Tellustamme YK:n päivänä 1995. Sekä Beauty että Tellu olivat kotikoiria. Pidin niille kotipihallamme näyttelykoulutusta, mutta oikeisiin koiranäyttelyihin en koskaan niiden kanssa mennyt. Kasvattajan peruskurssin suoritin ensimmäisen kerran jo 1980-luvun puolivälissä yhdessä kummitätini kanssa. Yhtään pentuetta en kuitenkaan koirillani tuolloin teetättänyt enkä anonut edes kennelnimeä, koska lähdin opiskelemaan Joensuuhun ensin luokanopettajaksi ja myöhemmin vielä erityisopettajaksi. Beauty ja Tellu eivät lähteneet Joensuuhun mukaani, vaan jäivät lapsuudenkotiini vanhempieni seuraksi ja talonvahdiksi. Kesällä 2003 koirakuume iski uudelleen. Hankin yhteisomistuksessa sisareni Sari Karvisen kanssa tiibetinspanielinartun Vanessan kennelistä Lappeteläisen Siljalta. Vanessan Anette valloitti kerralla sydämemme ja sen kanssa alkoi myös tutustuminen koiranäyttelymaailmaan. Ensimmäinen koiranäyttelymme Kiihtelysvaarassa maaliskuussa 2004 oli ikimuistoinen. Olin harjoitellut näyttelykäyttäytymistä kotona ahkerasti tipsuni kanssa. Näyttelyhihnassa käveleminen ja pöydällä seisominen sujuivat kotioloissa esimerkillisesti. Mutta kuinka ollakaan, kun pääsimme Kiihtelysvaaran liikuntahallissa kehään, Vanessan Anette olikin sitä mieltä, että näyttelypöytä on erinomainen paikka loikoiluun ja makoiluun. Myös käveleminen oli haastavaa, koska alusta oli niin omituinen, että eihän siinä voinut ottaa askeltakaan… Vahingosta viisastuneena päätin, että nyt on lähdettävä ”oikeisiin” näyttelyharjoituksiin. Kävimme Vanessan Anetten kanssa useita kertoja viikossa näyttelykoulutuksissa mm. Liperissä, Joensuussa ja Siilinjärvellä. Kilometrejä kertyi auton mittariin, mutta mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi. Kesällä 2006 Vanessan Anette ja Tashi-gong Frezza saivat kolme pentua: Vanessan Jessica, Vanessan Josephine ja Vanessan Juventus. Pentueesta ihana Vanessan Jessica jäi minulle. Se on yhteisomistuksessa sisareni lasten, Karvisen Outin ja Ollin, kanssa.
Vanessan Jessican kanssa aloitin näyttelykoulutuksen jo 5 kuukauden ikäisenä Joensuun kennelkerhon harjoituksissa. Vanessan Jessica yllätti meidät kaikki 28.3.2009 Kuopiossa tiibetinspanieleiden erikoisnäyttelyssä, jossa Jessica sai ensimmäisen sertinsä ja oli VSP! Suoritin kasvattajan peruskurssin uudelleen joulukuussa 2008 Joensuussa. Anoin kennelnimeä Minessan ja se myönnettiin minulle 21.6.2009. Minessan kennel sijaitsee Ylämyllyllä, 13 kilometriä Joensuusta Kuopioon päin. Ensimmäinen Minessan kennelin pentue näki päivänvalon 21.5.2009, kun Vanessan Jessican ja Bio-Bios Top-Dogin pentue syntyi. Pentueeseen syntyi kaksi pentua, uros ja narttu. He saivat nimeksi Minessan Amadeus ja Minessan Adalmiina. |
